Pennun fyysisen kehityksen tukeminen (osa 1)

Koiranpentu nousee jaloilleen noin kahden viikon iässä. Sitä ennen se on ”jumpannut” raajojaan, niskaansa ja keskikehon lihaksia enimmäkseen syödessään. Ja sitä ennen ollessaan kohdussa! Refleksit ohjaavat pentua liikkumaan lähes jatkuvasti sen ollessa hereillä. Pikkuhiljaa refleksit alkavat väistyä ja tahdonalaiset liikkeet ottavat tilaa. Pentu alkaa liikkua enemmän – se nostaa kehoaan irti alustasta painovoimaa vastaan, liikkuu eteenpäin matalana, opettelee istumaan jne. Hyvin pian pentu kävelee jo sujuvasti, se hallitsee tasapainoaan jollain tavalla ja opettelee ottamaan juoksuaskeleita, jotka muistuttavat jonkinlaisia laukka-askeleita.

Jo ensimmäisten viikojen aikana ympäristö vaikuttaa pennun fyysiseen kehitykseen. Millainen alusta pennuilla on? Pitävällä alustalla on helpompi harjoitella kehonhallintaa ja tukeutua jalkojen varaan. Kehitystä tapahtuu vain harjoittelun myötä, joten mitä enemmän ja useammin pentu pystyy harjoittelemaan näitä perustaitoja, sitä nopeammassa aikataulussa fyysiset toiminnot kehittyvät.

Tarjotaanko pennuille haasteita? Jos ympäristö on muuttumaton, pennun fysiikka kyllä kehittyy ”ohjelmoinnin mukaisesti”, mutta ei välttämättä niin hyvin kuin mahdollista.
Pennut rakastavat kiipeillä, tasapainoilla, kaatuilla, juosta kovaa ja taas kaatua ja nousta ylös. Tämän pitää tapahtua hallitusti ja turvallisesti. Pennun hermosto sekä tuki- ja liikuntaelimistö kehittyvät vaihtelevan liikunnan myötä toimimaan optimaalisesti. 5-viikkoinen pentu liikkuu jo melko ketterästi. 5-8 viikon aikana pennuille voidaan tarjota jo monipuolisesti liikunnallisia haasteita. Jos mahdollista, pennut voivat ulkoilla turvallisessa ympäristössä. Leikkiminen, kaivaminen ja vaihtelevalla alustalla liikkuminen tukevat pennun nivelten, lihasten ja hermoston kehitystä.

Pennut rakastavat kiipeillä, tasapainoilla, kaatuilla, juosta kovaa ja taas kaatua ja nousta ylös. Tämän pitää tapahtua hallitusti ja turvallisesti.

Tärkeä osa pennun fysiikan kehittymistä on leikki. Leikkiessään pentuesisarustensa kanssa, pentu saa käyttää kehoaan monipuolisesti ja aktivoida ja kehittää kehon eri järjestelmiä. Myöhemmin, pennun asuessa jo uudessa kodissaan, leikissä täytyy muistaa se, että osapuolet ovat fyysisesti suunnilleen samantasoisia. Leikkiä voi monella tavalla, mutta silloin kun leikki on hyvin fyysistä, on turvallisinta, että pentu leikkii samankokoisten koirien kanssa. Jos leikki on maltillista, niin isompi koira voi olla pennulle todella opettavainenkin kaveri.

Kun pentu on muuttanut uuteen kotiinsa, se on jo kehittynyt taitavaksi liikkujaksi. Perintötekijät, kasvuympäristö, rakenne, ravinto ja harjoittelu kaikki vaikuttavat pennun fysiikan kehittymiseen alusta lähtien. Nivelet tarvitsevat liikettä ja kuormitusta riittävän aineenvaihdunnan turvaamiseksi. Lisäksi niveliä ympäröivien ja niitä tukevien sekä liikuttavien lihasten ja jänteiden täytyy kehittyä riittävän vahvoiksi sekä toimimaan oikea-aikaisesti. Tämä on edellytys sille, että pennun tärkeimmät nivelet kehittyisivät terveiksi. Joskus käy tuuri ja ”heikommillakin eväillä” koira kehittyy luustoltaan terveeksi, mutta tämä on ehdottomasti asia, jossa ei kannata kokeilla kepillä jäätä.

Nivelet tarvitsevat liikettä ja kuormitusta riittävän aineenvaihdunnan turvaamiseksi. Lisäksi niveliä ympäröivien ja niitä tukevien sekä liikuttavien lihasten ja jänteiden täytyy kehittyä riittävän vahvoiksi sekä toimimaan oikea-aikaisesti. Tämä on edellytys sille, että pennun tärkeimmät nivelet kehittyisivät terveiksi.

Sanomattakin on selvää, että nivelterveyden turvaamiseksi pentu tarvitsee liikuntaa. Passiivisuus on koko elimistön kannalta haitallista. Koira on luotu liikkumaan ja kasvaakseen terveeksi, se myös tarvitsee liikettä.
Tärkeä pointti on liikunnan laatu. Leikkiminen ulkona, ulkoilu vapaana maastossa pennun ehdoilla, vedessä tai lumihangessa liikkuminen ja uinti ovat esimerkkejä nivelterveyttä, kehonhallintaa ja koko fyysistä toimintakykyä kehittävästä liikunnasta. Hihnassa, kovalla alustalla (kuten asfaltilla) tasatahtisesti toteutettu liikunta ei tuota koiran keholle yhtä paljon haasteita ja voi olla jopa haitallista.

Kun pentu on terve (eli tiedossa ei ole mitään tuki- ja liikuntaelinvikoja tai vammoja), ei portaissa tai liukkailla alustoilla kulkeminen itsessään ole sille vaarallista – päinvastoin. Merkitystä on sillä, miten ja kuinka paljon sitä tehdään. Jos pentu päivät pitkät liukastelee parketilla tai ravaa portaita ylös alas kaatuillen ja putoillen, ei se varmasti edistä terveyttä. Kun erilaisilla alustoilla liikkumista harjoitellaan hallitusti ja portaissa kuljetaan valvotusti ja rauhallisesti (se on mahdollista, mutta voi vaatia pennun kytkemisen hihnaan tai ohjaamista nameilla), niin saadaan aikaan erittäin hyödyllistä ja järkevää fysiikkaharjoittelua!

Kun pentu on terve (eli tiedossa ei ole mitään tuki- ja liikuntaelinvikoja tai vammoja), ei portaissa tai liukkailla alustoilla kulkeminen itsessään ole sille vaarallista – päinvastoin.

Seuraavassa kirjoituksessa perehdytään siihen, miten kotiympäristössä tehdystä jumpasta on hyötyä pennun fyysiselle kehitykselle! Jos koiran tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu jokin harrastuslaji, on Pentujumppa erinomainen tapa tehostaa kehonhallinnan kehitystä omaa lajia silmällä pitäen.

 

Vastaa

%d bloggaajaa tykkää tästä:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close