Urheilukoiran fyysinen suorituskyky

Artikkeli julkaistu Paimenpostissa 2018
Elina Nuutinen, fysioterapeutti AMK, eläinfysioterapiaan erikoistunut

Koiran fyysinen suorituskyky rakentuu perintö- ja ympäristötekijöistä. Geeniperimän myötä fyysiseen suorituskykyyn vaikuttavia asioita ovat mm. koiran rotu. Rodun perimä määrittelee koiran rakenteen: pitkälinjainen paimenkoira vai pyöreälinjainen bulldoggi. Koiran rakenne vaikuttaa myös tuki- ja liikuntaelimistön terveyteen, vammautumisriskeihin ja sitä kautta koiran tuki- ja liikuntaelimistön kestävyyteen. Perimä määrittelee osittain myös lihassyytyypit (nopeat ja hitaat). I-tyypin hitaat lihassyyt ovat hyviä vastustamaan uupumusta, II-tyypin lihasyyt ovat nopeasti supistuvia, mutta väsyvät nopeammin.  Esimerkiksi huskyillä on todettu olevan enemmän I-tyypin hitaita, pitkäkestoista rasitusta kestäviä lihassyitä, kun taas greyhoundilla on enimmäkseen II-tyypin nopeasti supistuvia ja nopeasti väsyviä lihassyitä. Useimmilla roduilla on tasaisesti sekä hitaita että nopeita lihasyitä. Kestävyystyyppisen harjoittelun myötä on todettu, että lihassyyt voivat eri lihaksissa muuttua II-tyypistä I-tyypiksi, mikä kehittää koiran uupumuksensietokykyä.

Perimä antaa koiran fyysiselle suorituskyvylle peruslähtökohdat, mutta ympäristö joko kehittää sitä näistä lähtökohdista tai sitten ei.

Fyysisesti kehittävä kasvuympäristö parantaa koiran peruskuntoa, lihasvoimaa, hermoston toimintaa jne. Kehonhallinta koostuu hermo-lihasjärjestelmän toiminnasta, lihasvoimasta ja nivelten optimaalisesta toiminnasta ja kehittyy vain näitä ominaisuuksia yhtäaikaisesti harjoittamalla. Mitä parempi kehonhallinta käyttö- ja urheilukoiralla on, sitä pienemmät ovat riskit vammautumisille ja luuston kehityshäiriöille. Kehonhallinnan kehittyminen alkaa jo ennen kuin koiranpentu nousee jaloilleen ja se ei pääty koiran elinaikana. Kehittävässä ympäristössä koira pääsee liikkumaan epätasaisilla alustoilla, ylä- ja alamäissä, haastavassa maastossa mieluiten pikkupennusta lähtien.

Fysiikkaharjoittelu

Oikeanlaisen harjoittelun myötä koiran fyysisen kunnon osa-alueita on mahdollista kehittää. Hyvässä fyysisessä kunnossa oleva koira pystyy toimimaan paremmin kaikissa työtehtävissään ja kestää huomattavasti paremmin stressaavia tilanteita. Huonokuntoinen koira ei pysty tekemään töitään parhaalla mahdollisella teholla, sillä osa koiran keskittymisestä menee uupumisen kanssa taisteluun.

Fysiikkaharjoittelun tulee olla oikeita osa-alueita kehittävää: kestävyys, voima tai nopeus. Pelkästään lajiharjoitukset eivät riitä koiran fyysisen kunnon harjoitteluksi. Harjoittelun tulee tapahtua koiran tasoon nähden oikealla teholla, jotta se on kehittävää. Kaiken fysiikkaharjoittelun perusta on se, että se on progressiivista, nousujohteista. Jotta tämä toteutuu, täytyy olla suunnitelma.

Voimaa tarvitaan, jotta päästään pitemmälle tai korkeammalle nopeammin käyttämällä mahdollisimman vähän energiaa. Lihasvoima antaa maksimaalisen tuen nivelille ja selälle ja suojaa niitä vaurioilta. Vahvat lihakset suojaavat mm. olkaniveliä, selkärankaa ja polvia, jotka ovat harrastuskoiralla kovalla rasituksella. Nopeutta tarvitaan, kun halutaan, että suunnanvaihdokset, liikkeelle lähdöt ja liikkuminen paikasta A paikkaan B vie mahdollisimman vähän aikaa. Kestävyyttä tarvitaan, jotta koira pystyy suorittamaan mahdollisimman pitkään uupumatta ja ilman, että muu toimintakyky kärsii fyysisen suorittamisen kustannuksella.

Huomioitavaa urheilu- ja käyttökoiran kohdalla on se, että koiran käyttöikä riippuu siitä, miten hyvänä sen toimintakyky säilyy. Nivelten ja selän kunto vaikuttavat oleellisesti fyysiseen toimintakykyyn. Mitä paremmin koiran fysiikkaa on kehitetty niitä tehtäviä varten, joita se suorittaa, sitä pitempään se pystyy suorittamaan niitä pitkällä aikajänteellä. Kudos järjestäytyy aina rasitustavan mukaan, joten harjoittelussa tulee huomioida lajille tyypillinen, monipuolinen kuormitus.

Fyysisen, pitempikestoisen suorituksen aikana korostuu elimistön kyky kuljettaa happea lihaksille energiantuotantoa varten. Koiralla on nopea hapenkuljetus ja se paranee lämmittelyn myötä. Harjoitettavien lihasten lämmittelyn myötä hapenkuljetus ko. lihaksille lisääntyy mm. ruoansulatuselimistön hapensaannin kustannuksella. Lämmittelyn aikana harjoitettavan lihaksen lämpötila nousee n. 1°C, mikä on hyödyllistä, koska lämpimät lihakset supistuvat paremmin ja kudos tulee joustavammaksi, mikä taas vähentää kudoksen repeytymien riskiä.

Koirilla on tehokas happiaineenvaihdunta jopa ilman kestävyystyyppistä harjoittelua, mutta se riittää vain tiettyyn vaatimustasoon asti. Harjoittelun myötä tätä tasoa voidaan nostaa. Nopeissa lähdöissä ja sprinteissä koiran elimistö hyödyntää maitohapontuotantoa lihasten energiantuotannossa. Useimmiten suoritusten aikana vaihtelee aerobinen (happi) ja anaerobinen (maitohappo) energiantuotanto. Todennäköisesti vain greyhound hyödyntää koko suorituksen ajan maitohappoa energiantuotannossaan.

Tarjoamalla koiralle paljon monipuolista liikuntaa taataan sille mahdollisimman hyvä fyysinen kunto. Pitemmillä lenkeillä luodaan peruskunto, joka on kaiken harjoittelun perusta. Keskinopeilla ravilenkeillä kehitetään hapenottokykyä ja nopeilla laukkaspurteilla taas parannetaan maitohaponsietokykyä.

Harjoittelun tulee olla mahdollisimman spesifiä, jotta elimistön oikeat järjestelmät ja lihastoiminta sopeutuvat kuormitukseen. Progressiivisessa, nousujohteisessa, harjoittelussa pitää muistaa, ettei harjoittelun määrää nosteta liian nopeasti, vaan hyvin varovasti ja jatketaan progressiota useamman kuukauden ajan. Fyysisen kunnon kehitys tapahtuu levätessä, mutta ennen sitä vaaditaan kuormitusvaihe. Ilman kuormitusta ei saada aikaan kehitystä, mutta kehitystä ei saada aikaan ilman lepoa.

Fyysisen kunnon kehitys tapahtuu levätessä, mutta ennen sitä vaaditaan kuormitusvaihe. Ilman kuormitusta ei saada aikaan kehitystä, mutta kehitystä ei saada aikaan ilman lepoa.

Fyysisen kunnon arvioiminen kenttäolosuhteissa

Koirille soveltuvia sykemittareita on kehitteillä. Niiden avulla voidaan tulevaisuudessa saada selville koko suorituksen aikaiset sykkeet, koiran keskisyke yms. Tällä hetkellä sykkeen mittaaminen tapahtuu manuaalisesti lepovaiheessa ja heti kuormituksen jälkeen, mistä voidaan tehdä karkeita päätelmiä. Aktiivisuusmittarilla (kiihtyvyysanturi) voidaan mitata esim. vuorokauden ajalla koiran lepoaika ja kuormitusaika sekä seurata palautumista. Fyysinen tai henkinen stressi heikentää palautumista ja jos palautuminen on heikkoa, silloin fyysisen kunnon kehittyminen ei onnistu.

Koiran kuormittumista suorituksen aikana arvioidaan myös ruumiinlämmön perusteella. Koirilla ruumiinlämmön on todettu nousevan rinnakkain syketason (kuormituksen lisääntymisen) kanssa rasituksen aikana. Poikkeuksena se, että ruumiinlämpö nousee hitaammin tai ei ollenkaan matalan rasituksen aikana ja laskee hitaammin rasituksen päätyttyä kuin syke. Rasituksen jälkeen koiran lämpötila voi olla jopa 40-42°C ja ruumiinlämpö tulisi saada laskettua normaalin tasolle 15 minuutissa.

Ruumiinlämmön nousemiseen liittyy vedenhukka. Veden hukkaa on tutkittu rekikoirilla, joilla sen todettiin olevan 6,25 % elopainosta päivässä. Lintukoirilla on arvioitu veden hukan olevan n. 1 litra 3 tunnin suorituksen aikana. Rekikoirien kohdalla todettiin myös, että veden hukka oli samanlainen kylmänä ja kuumana päivänä. Veden hukka liitettynä suorituksen aiheuttamaan rasitukseen voi lisätä koiran stressiä.

Koiran rasituksen sietokykyä eli fyysistä kuntoa arvioidaan sen perusteella, millaisena fyysinen ja muu toimintakyky säilyvät rasituksen jälkeen. Toimiiko pää? Toimivatko lihakset? Jos treeni/lenkki/kisasuoritus heikentää koiran toimintakykyä merkittävästi (kyky liikkua, kyky selviytyä normaaleista toiminnoista, kyky ottaa vastaan ohjeita jne.), on kyseinen kuormitus todennäköisesti ylittänyt koiran rasituksen sietokyvyn. Oleellista on myös se, miten nopeasti koiran energiavarastot palautuvat ja maitohappo poistuu lihaksista. Rasituksen sietokyky on kehitettävä ominaisuus.

Jos treeni/lenkki/kisasuoritus heikentää koiran toimintakykyä merkittävästi (kyky liikkua, kyky selviytyä normaaleista toiminnoista, kyky ottaa vastaan ohjeita jne.), on kyseinen kuormitus todennäköisesti ylittänyt koiran rasituksen sietokyvyn. Rasituksen sietokyky on kehitettävä ominaisuus.

Staattisten asentojen kuormittavuus

Tietyissä lajeissa koiran lihaksisto altistuu pitkäkestoiselle staattiselle rasitukselle. Tällaisia lajeja ovat mm. paimennus, TOKO ja PK-tottelevaisuus. Isometrisen eli staattisen lihastyön (lihassupistus ilman lihaksen liikettä) aikana lihaksen verenvirtaus jakaantuu epätasaisemmin kuin dynaamisen (liikettä tuottavan) lihastyön aikana. Staattisen lihastyön aikana lihasten hapensaanti on heikentynyt ja lihasten väsyminen tapahtuu nopeammin kuin dynaamista lihastyötä tehdessä. Heikentynyt lihasten hapensaanti voi heikentää myös lihaksen kykyä palautua normaalitilaan ja vahvistua. Näille lihasryhmille ja muille rakenteille tarvitaan vastapainoksi dynaamista pitkäkestoista lihastyötä, jossa lihaksen aineenvaihdunta on mahdollisimman tehokasta.

Lähteet:

• Griffin, Jerry C., Jutzy, Kenneth R., Claude, John P. & Knutti, James W. 1983. Central Body Temperature as a Guide to Optimal Heart Rate
• Laaksonen, Marko 2005. Väitöskirja. Turun yliopisto. The Acute Effects of Exercise on Skeletal Muscle Blood Flow
• Millard, R. 2014. Exercise Physiology of The Canine Athlete
• McGowan, C. & Hampson, B. 2016. Comparative Exercise Physiology
• Wyatt, Horace L. & Mitchell, Jere H. 1974. Influences of Physical Training on the Heart of Dogs.